Kuntoutumista vammautumisen jälkeen

14062016

Mika ja eliisaX900

Mika Raudasoja käy Caritas Kuntoutuksen kuntosalilla parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä ja vähintään 2-3 kertaa viikossa. ”Tämä Caritaksen uusi kuntosali on ollut minulle todellinen löytö. Täällä on mukavan rauhallinen tunnelma, kukaan ei hoputa siirtymään laitteelta toiselle ja laitteet ovat helppokäyttöisiä”, hän kertoo.

Raudasoja treenaa tavoitteellisesti kohti kahta asiaa: toimivaa arkea ja sulkapallomenestystä. Itse asiassa nämä tavoitteet tukevat vahvasti toisiaan. Caritaksen fysioterapeutti on suunnitellut aivovammasta kuntoutuvan Raudasojan kuntoutusohjelman tukemaan myös sulkapalloharrastusta. Se tuo kaikkeen tekemiseen extramotivaatiota, onhan sulkapallo 49-vuotiaan Raudasojan intohimo.

Onnettomuus
juhannusiltana

Mika Raudasoja on ollut koko ikänsä erittäin kilpailuhenkinen tyyppi. ”Jos jotain lähden tekemään, niin tavoitteenani on aina voitto”, hän kiteyttää. Nuoruudessa kilpailuvietti näyttäytyi monipuolisena urheilun harrastamisena – yhtenä lajina sulkapallo. Juhannuksena 2001 tapahtui kuitenkin jotain, joka lopetti urheilemisen ja lähes kaiken muunkin: moottoripyöräonnettomuus, jossa Raudasoja löi kypärättömän päänsä maahan vakavin seurauksin. Isku aiheutti aivovamman, jonka myötä Raudasojan kehon oikea puoli halvaantui niin pahoin ettei hän pystynyt edes kääntymään sängyssä. Lääkärit ennustivatkin aluksi, että mies saattaisi viettää loppuelämänsä hengityskoneessa.

Noin viiden kuukauden sairaalajakson jälkeen alkoi kuntoutus, jonka ensimmäisiä vaiheita olivat vuoteesta pyörätuoliin siirtyminen sekä kävelemisen ja puhumisen harjoittelu. Kaikki piti opetella uudelleen. Kun nyt katsoo kuntosalilla treenaavaa, laitteelta toiselle normaalisti kävelevää ja selkeästi puhuvaa Raudasojaa, ymmärtää, että takana on käsittämätön määrä työtä. Joka jatkuu edelleen – yhdessä Caritas Kuntoutuksen kanssa. ”Jos vertaan itseäni entiseen minääni – mikä on tietenkin epäreilua – niin kaikki liikkeeni ovat hitaampia ja puhe vieläkin vähän tällaista sopertamista. Mutta koko ajan mennään eteenpäin”, Raudasoja sanoo. ”Sulkapallossakin.”

Väärällä kädellä
SM-menestykseen

Moottoripyöräonnettomuuden jälkeen Raudasoja oli yli 10 vuotta pelaamatta. Sitten hänen toimintaterapeuttinsa ehdotti – miehen palloilutaustan tuntien – sulkapallon pelaamista osana terapiaa. Entinen umpi oikeakätinen Raudasoja ei innostunut. ”Ajattelin, ettei siitä tule mitään, kun oikea puoli oli halvaantunut ja pitäisi pelata väärällä kädellä. Mutta seuraavalla viikolla oltiin jo pelaamassa ja muutaman treenin jälkeen huomasin, että kehityin uskomattomalla vauhdilla”, Raudasoja kertoo.

Vuonna 2014 Mika oli kehittynyt omasta mielestään kilpatasolle. Hän osallistui Oulussa järjestettyihin vammaissulkapallon SM-kisoihin. Tuomisina oli heti pystypelaajien sarjan SM-hopea. Sen jälkeen mies on kiertänyt SM-kisoja ja vammaissulkapallon Sulkiscup-turnauksia säännöllisesti. Tällä kaudella hän oli kokonaisrankingin kolmas.

Raudasoja treenaa sulkapalloa kahdesta neljään kertaa viikossa. Kerroista kaksi on Tervasulan seuratreenejä. Lisäksi on salitreeniä ja Caritaksen fysioterapeutin kanssa toteutettu, sulkapalloa tukeva yksilöterapia. ”Tavoitteenamme on aina kuntoutujalle mahdollisimman mielekäs tekeminen. Mikan kohdalla olemme tarkoituksella ottaneet terapiaan mukaan sulkapalloa tukevia asioita, jotta hän kehittyisi parhaalla mahdollisella tavalla myös hänelle tärkeässä harrastuksessa”, Caritas Kuntoutuksen fysioterapeutti Elina Takalo kertoo. ”On hienoa, että itselle tärkeät asiat otetaan huomioon. Se on tuonut minulle erittäin paljon motivaatiota terapioihin”, Mika kiittää.

Mikan tärkeä viesti

Mika Raudasoja on elävä esimerkki siitä, kuinka paljon ihminen voi saavuttaa, kun motivaatio, asenne ja kuntoutusohjelma ovat kunnossa. Itse hän haluaa kuitenkin olla varoittava esimerkki. ”Olen kertonut tarinaani hyvin avoimesti, sillä jos saan yhdenkin ihmisen tajuamaan, ettei tee samaa virhettä kuin minä, eli lähde ajamaan humalassa moottoripyörällä, niin viestini on mennyt perille”, Mika sanoo.

 

(Alkuperäinen juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Caritaksen Keskellä elämää –lehdessä, Forum24-lehden liitteenä 26.4.2016)